Rikollisuustilanne 1991

Vuosi 1991 oli maamme tilastoidun rikollisuuden kehityksen kannalta eräissä suhteissa tavanomainen, mutta eräiden rikoslajien osalta poikkeuksellinen. Poliisin tietoon tulleiden rikoslakirikosten kokonaismäärä oli edelliseen vuoteen verrattuna laskenut. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuosikatsauksessa "Rikollisuustilanne 1991" todetaan mm. että

• henkirikosten taso on pysynyt korkeana. Murhien ja tappojen kokonaismäärä oli 152. Tätä lukua vastaava henkirikostaso on yli kolme murhaa ja tappoa 15 vuotta täyttäneen väestön 100 000 henkeä kohden. Luku on selvästi Pohjoismaiden korkein, ja koko Euroopankin käsittävässä vertailussa se on korkeimpien joukossa.

• tilastoidun pahoinpitelyrikollisuuden kokonaismäärä laski vuonna 1991 yhdellä prosentilla. Tekojen törkeysrakenne on samalla pysynyt ennallaan.

• ryöstörikollisuuden määrän vuodesta 1987 jatkunut kasvu pysähtyi vuonna 1991. Rahalaitosryöstöjen määrä kuitenkin kasvoi juuri vuoden 1991 aikana huomattavasti.

• tilastoitujen varkausrikosten määrä nousi vuonna 1991 noin 13 prosenttia. Moottoriajoneuvon luvaton käyttöönottaminen ja varkaus puolestaan lisääntyi vielä enemmän.

• kavallusrikosten määrä on parina viime vuotena kääntynyt nousuun. Petosrikokset ovat koko 1980-luvun lisääntyneet voimakkaasti, mihin pääasiassa on vaikuttanut ns. muovirahan nopea yleistyminen. Muiden petosrikosten taso ei ole juuri muuttunut. Vuonna 1991 otettiin myös petosrikosten tilastoinnissa käyttöön laskutapa, jossa sarjarikokset lasketaan yhdeksi teoksi. Tämän uudistuksen seurauksena maksuvälinepetosten tilastoitu määrä laski niin paljon, että rikoslakirikosten kokonaismääräkin laski.

• vahingontekorikosten tilastoitu määrä on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Vuoden 1991 luvut olivat kuitenkin jokseenkin edellisen vuoden tasolla. Vahingontekoalttiiden kohteiden, erityisesti autojen yleistyminen ja niitä koskevien vakuutusten ehtojen samanaikainen muuttuminen selittävät suurelta osin kasvua.

• tilastoitu rattijuopumusrikollisuus on kymmenessä vuodessa kasvanut yli kolmanneksen. Kun moottoriajoneuvokanta ja liikennemäärät ovat samalla nopeasti kasvaneet, on tämä rikoslaji suhteellisesti vähentynyt. Vuonna 1991 ilmi tulleet rattijuopumustapaukset vähenivät hieman. Vuodesta 1979 saakka tienvarsitutkimuksin mitattu päihtyneiden kuljettajien tiheys oli vuonna 1991 alhaisempi kuin yhtenäkään aikaisempana vuotena.

• huumausainerikollisuuden muutokset ovat viime vuosina olleet vähäisiä. Huumausainerikokset koskevat pääasiassa kannabistuotteita ja lääkevalmisteita.

Näiden muutosten seurauksena tilastoidun rikollisuuden rakenne on kymmenessä vuodessa muuttunut siten, että vahingonteko ja varkausrikosten osuus on noussut samalla kun kavallus ja petosrikosten, henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten, julkista viranomaista vastaan tehtyjen rikosten sekä liikennejuopumusten osuudet ovat laskeneet.

Rikollisuuden yleiskuva on silti pysynyt ennallaan. Liikennerikokset muodostivat vuonna 1991 lähes kaikista ilmi tulleista rikoksista. Rikoslakirikosten selvästi suurimpana ryhmänä puolestaan olivat omaisuusrikokset, joiden osuus oli yli kolme neljäsosaa.

Vankiluvun aleneva kehitys kääntyi nousuun vuonna 1990, ja nousu jatkui vuonna 1991. Päivittäinen vankiluku vuonna 1989 oli keskimäärin 3389, kun se kymmenen vuotta aikaisemmin oli vielä 5216. Vuonna 1990 luku nousi 3441:een, ja vuonna 1991 edelleen 3467:ään. Nousun jatkuminen johtuu pääasiassa sakkovankien määrän nopeasta kasvusta.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen rikollisuus ei ole erityisen runsasta, suunnitelmallista tai törkeää. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi lukeutuu suhteellisen alhaisen rikollisuuden maihin. Tästä huolimatta Suomen vankiluku on väkilukuun nähden Pohjoismaiden korkein. Läntisen Euroopan kattavassa tarkastelussa Suomen sijaluku on kuitenkin vähitellen pudonnut kärkisijoilta keskitasolle pääasiassa siksi, että vankiluku muissa Euroopan maissa on noussut jo aikaisemmin.

Tiedusteluihin vastaa tutkimusjohtaja Kauko Aromaa