Käräjäoikeuksien sovintomenettely
Empiirinen tutkimus sovinnon edistämisestä riitaprosessissa

Julkisuuteen 26.3.2004

Mediatiedote, 85 kB

Joulukuussa 1993 voimaantullessa riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistuksessa lainsäädäntöön otettiin määräykset, joiden mukaan tuomarin on selvitettävä valmistelussa, onko asiassa edellytyksiä sovinnolle sekä pyrittävä asian sovinnolliseen ratkaisuun. Uusien säännösten mukaan tuomari voi tehdä myös sovintoehdotuksen. Tehty sovinto voidaan myös vahvistaa tuomioistuimessa ja se on täytäntöönpanokelpoinen.

Suomessa sama tuomari, joka tuomitsee asiassa pyrkii myös saamaan sovintoa asianosaisten välille. Keskeisin tutkimuskysymys on ollut teoreettinen ristiriita sovintomenettelyn ja tuomitsemisen välillä eli kuinka tuomari voi toimia samaan aikaan sekä sovittelijana että tuomarina. Tutkimuksen tavoitteena on ollut 1) luoda (konflikti)teoreettinen tausta, jota vasten käräjäoikeuksien sovintomenettelyä voidaan arvioida, 2) selvittää ja arvioida miten sovintomenettelyä koskeva uudistus on vaikuttanut käytännössä, 3) analysoida uudistukseen liittyviä ongelmia, 4) selvittää, kuinka käytännön toimijat (tuomarit ja asianajajat) kykenevät ylittämään sovittelun ja tuomitsemisen välisen teoreettisen kuilun toiminnassaan, ja 5) pohtia miten käräjäoikeuksien sovintomenettelyä voisi kehittää.

Käräjäoikeuksien sovintomenettelyä on tarkasteltu tutkimuksessa empiirisestä näkökulmasta ja tutkimus liittyy kiinteästi "Law and Society" -tutkimusperinteeseen. Tutkimusaineistona on käytetty tilastoja, oikeudenkäyntiasiakirjoja, kyselyitä tuomareille ja asianajajille sekä tuomareiden ja asianajajien haastatteluita.