Pahoinpitelyrikollisuus 1950-1997
Kehityspiirteitä ja kehitystä selittäviä tekijöitä

Julkisuuteen 3.5.2000

Rekisteröidyn pahoinpitelyrikollisuuden pitkän aikavälin kasvu on yhteydessä kaupun-gistumiseen liittyvään rikostilaisuuksien lisääntymiseen sekä rikosten ilmituloasteen kohoamiseen. Sen muutokset lyhyellä aikavälillä riippuvat puolestaan muun muassa alkoholin kulutuksesta ja taloudellisesta kehityksestä. Tulokset on saatu Oikeuspoliitti-sella tutkimuslaitoksella valmistuneessa tutkimuksessa, jossa tarkastellaan poliisin tietoon tullutta pahoinpitelyrikollisuutta vuosina 1950-1997 (Reino Sirén: Pahoinpite-lyrikollisuus 1950-1997. Kehityspiirteitä ja kehitystä selittäviä tekijöitä. Oikeuspoliitti-sen tutkimuslaitoksen julkaisuja 169, Helsinki)

Toisen maailmansodan jälkeen poliisin tietoon tullut pahoinpitelyrikollisuus oli Suomessa lähes kaksi vuosikymmentä samalla tasolla. 1960- ja 1970-lukujen taitteessa tapahtui selvä käänne. Rikosten määrä alkoi kasvaa ja kasvu on jatkunut - lyhyitä ajanjaksoja lukuun ottamatta - 1990-luvun lopulle saakka.

Suuriin aineistoihin perustuvissa väestöhaastattelututkimuksissa (neljä tutki-musta vuosina 1980-1997) ei vastaavaa kasvua kansalaisten väkivaltakokemusten määrässä kuitenkaan havaita. Tilanteet, joissa uhrille seurasi väkivallasta näkyvä vamma ovat näiden haastattelututkimusten mukaan jopa vähentyneet. Tämä ristiriita syntyy pääasiassa siitä, että vuodesta toiseen yhä suurempi osa kaikista pahoinpitelyta-pauksista tulee poliisin tietoon, paljolti siksi että pahoinpitelyistä tehdään rikosilmoituk-sia yhä herkemmin.

Toisaalta myös vakavimmat väkivaltarikokset - henkirikokset, niiden yritykset ja törkeät pahoinpitelyt - joiden ilmituloaste on pysyvästi korkea, ovat lisääntyneet. Haastattelututkimusten ja poliisitilaston osoittama eri suuntainen kehitys voi olla merkki väkivallan polarisoitumisesta: valtaväestön kokema väkivalta - jota haastattelu-tutkimukset lähinnä kuvaavat - on pysynyt ennallaan tai vähentynyt, mutta yhteiskun-nan reunaväestön keskuudessa elämä on muuttunut väkivaltaisemmaksi.

Pahoinpitelyrikosten selvitysaste on laskenut 1960-luvun lopulta lähtien. Syynä ei välttämättä ole tutkinnan tehottomuus ja voimavarojen vähyys vaan pahoinpitelyri-kollisuuden kaupungistuminen. Poliisin tietoon tulee enenevästi hankalasti selvitettä-viä, kaupunkiympäristössä tyypillisiä, julkisilla paikoilla tuntemattomien kesken sattuneita pahoinpitelyjä.

Kaupungistuminen on eräs pahoinpitelyjen ilmituloastetta pitkällä aikavälillä lisännyt seikka. Väestön alueellinen keskittyminen tuottaa myös aidosti enemmän rikostilaisuuksia. Mahdollisiksi väkivaltarikollisuuden lyhyen aikavälin muutoksia sääteleviksi tekijöiksi voidaan kriminologisen tiedon perusteella olettaa -mm. alkoholin kulutus, taloudelliset olot, muuttoliike sekä rikollisuuden kontrolli- ja rangaistus-järjestel-män toiminta. Vuodesta 1950 alkava aikasarja-analyysi osoittaa, että tilastoidun pahoinpitelyrikollisuuden tason vuosimuutoksia selittävät tarkastellusta muuttujajou-kosta parhaiten alkoholin anniskelukulutus, bruttokansantuote ja pahoinpitelyrikosten selvitysaste.

Tilastollisen mallin mukaan 0,1 litran lisäys alkoholin anniskelukulutuksessa per capita (100-prosenttista alkoholia väestön 15 vuotta täyttänyttä henkilöä kohti) on vastannut keskimäärin 3 prosentin lisäystä pahoinpitelyrikollisuudessa.

Pahoinpitelyrikosten määrä seuraa bruttokansantuotteella ja yksityisten kulutusmenojen määrällä kuvatun talouskehityksen uraa. Tämän voi tulkita niin, että kun talouskasvun myötä kulutukseen on käytettävissä enemmän varoja, kasvaa myös vapaa-aikaan ja huvitteluun liittyvä, väkivallan vaaraa lisäävä kulutus. Talousmuuttujat kertovat siis epäsuorasti myös rikostilaisuuksien määrästä.

Selvitysasteen ja rikollisuustason välillä on käänteinen yhteys. Tämän voi tulkita ainakin kahdella tavalla. Jos poliisille ilmoitettu rikollisuus kasvaa nopeasti, selvitysaste alenee, koska lyhyellä aikavälillä poliisin tutkintavoimavarat eivät muutu vastaavasti. Jos taas selvitysaste tulkitaan rikoksesta kiinnijäämisen tai rikostutkinnan tehokkuuden osoittimeksi, selvitysasteen kohoamisen tulisi estää rikollisuutta lyhyellä viipeellä.

Tämäntyyppisillä tutkimustiedoilla on merkitystä yritettäessä ennustaa miten rikollisuus kehittyy. Jaksolta 1950-1997 määritellyn, edellä mainittujen kolmen tekijän mallin perusteella, olisi esimerkiksi ennuste vuodelle 1998 ollut 4,3 prosentin kasvu pahoinpitelyrikollisuudessa. Tosiasiassa pahoinpitelyrikokset lisääntyivät 3 prosenttia. Eniten ennusteeseen vaikuttaa taloudellinen kasvu. Bruttokansantuotteen kasvuun liittyvä pahoinpitelyrikollisuuden muutos oli mallin mukaan +5,2 prosenttiyksikköä, kun alkoholin kulutuksen vastaava vaikutus oli +1,2 prosenttiyksikköä ja selvitysasteen -2,1 prosenttiyksikköä.

Tilastolliset mallit kuvaavat sitä, miten pahoinpitelyrikollisuuden tason muutokset kytkeytyvät muihin yhteiskunnallisiin aikasarjoihin. Niiden käytössä on muistettava, että tulokset kuvaavat riippuvuuksia nimenomaan tutkitulla aikavälillä ja osoittimiksi valittujen aikasarjojen osalta. Tutkittuna ajanjaksona pahoinpitelyrikolli-suus on esimerkiksi kyllä kytkeytynyt taloudelliseen kehitykseen, mutta näin ei ehkä ole tulevaisuudessa. Taloudellisten osoittimien merkitys täytyy tulkita muita yhteiskunnalli-sia olosuhteita vasten. Sama koskee alkoholin kulutusta. Sen yhteys pahoinpitelyrikolli-suuden tasonmuutoksiin lienee kuitenkin ajallisesti pysyvämpi kuin pahoinpitelyrikolli-suuden riippuvuus taloudellisesta kehityksestä.