Helsinki 21.10.2010

RIKOLLISUUSTILANNE 2009

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuosikatsaus "Rikollisuustilanne 2009" sisältää
tietoja tilastoitujen rikosten määrästä, piiloon jääneestä rikollisuudesta ja kontrollijärjestelmän toiminnasta.

Linkki julkaisuun

Vuonna 2009 poliisin tietoon tuli 431 600 rikosta, mikä on 2 % vähemmän kuin
vuotta aiemmin ja 5 % vähemmän kuin vuonna 2000. Rikokset ovat vähentyneet lähes
kaikissa rikostyypeissä. Poikkeuksen muodostavat liikennerikokset, jotka tilastokeskuksen
uudistetussa käytännössä tilastoidaan erikseen. Niissä kasvua oli 12 % edellisestä
vuodesta. Vuonna 2009 liikennerikoksia kirjattiin 487 464.

Rikollisuus

Murhia, tappoja ja surmia tehtiin vuonna 2009 yhteensä 114, mikä on selvästi alle
kymmenen vuoden keskiarvon (128). Vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla on tehty
56 henkirikosta, mikä on 8 tapausta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Henkirikosten
kehitys on eriytynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana alueellisesti. Pääosassa
maakunnista henkirikosten määrä on vähentynyt, mutta esimerkiksi Lapissa, Päijät-
Hämeessä ja Satakunnassa tilanne on pahentunut entisestään. Syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden miesten keskinäinen väkivalta on henkirikoksissa selvänä enemmistönä.
Vahva alkoholisidonnaisuus näyttäisi pitävän henkirikostasoamme muihin Pohjoismaihin
verrattuna korkeammalla tasolla.

Poliisi tilastoi vajaat 33 000 pahoinpitelyrikosta vuonna 2009. Tilastoitujen pahoinpitelyjen
määrä väheni ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1994. Vähentymistä tapahtui
sekä törkeissä että lievemmissä pahoinpitelyrikoksissa. Kuluvan vuoden ensimmäisellä
puoliskolla rikosten määrä on pysynyt suunnilleen samalla tasolla kuin edellisen
vuoden vastaavana ajankohtana. Väkivallan vähentäminen on ollut poliisin ja eräiden
muiden viranomaisten toiminnan painopistealueena vuosina 2006–2008. Yhtenä tavoitteena
on ollut piiloon jäävän rikollisuuden vähentäminen, mikä on osaltaan lisännyt
tilastoitujen rikosten määrää. Vuoden 2009 uhritutkimuksen tulosten mukaan noin
6 % aikuisista joutuu vuosittain fyysisen väkivallan uhriksi ja 2 % vamman aiheuttaman
väkivallan uhriksi.

Poliisin tietoon tulleiden raiskauksien määrä on lisääntynyt 2000-luvulla. Vuonna
2009 kirjattiin 660 raiskausrikosta, mikä on lähes kolmanneksen vähemmän kuin edellisenä
vuonna. Näin suuri ero johtuu pääosin siitä, miten rikossarjan osatekoja on kirjattu
edellisenä vuonna. Seksuaalisen väkivallan todellisesta vuosittaisesta määrästä on
esitetty useita eri lähteisiin perustuvia arvioita.

Lapsille ja nuorille suunnattujen kyselytutkimusten mukaan lasten seksuaalisten
hyväksikäyttöjen määrä on pysynyt viimeisen kahden vuosikymmenen ajan suhteellisen
vakaana ja vakavampien tapausten osalta vähentynyt. Teot tulevat kuitenkin
entistä useammin viranomaisten tietoon. Tilastoidut teot ovat lisääntyneet selvästi
vuoteen 2008 saakka. Vuonna 2009 poliisi kirjasi 1 068 lapsiin kohdistunutta
hyväksikäyttörikosta, mikä on noin viidenneksen vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Rikosten määrä on edelleen jonkin verran vähentynyt vuoden 2010 ensimmäisen
puoliskon aikana.

Vuonna 2008 tilastoitiin noin 1 640 ryöstörikosta. Rikosten määrä vähentyi edellisvuodesta
3 %. Ryöstöjen määrä on vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana selvästi.
Ennakkotietojen perusteella ryöstöt ovat edelleen vähentyneet vuoden 2010
ensimmäisellä puoliskolla.
Tilastoitujen varkausrikosten määrä on vähentynyt melko tasaisesti jo noin 15
vuoden ajan. Vuonna 2009 niitä tuli kuitenkin hieman edellisvuotta enemmän poliisin
tietoon (noin 151 600). Moottorikulkuneuvon käyttövarkaudet ovat vähentyneet
yli kolmanneksen viimeisen viiden vuoden aikana. Ennakkotietojen mukaan
varkausrikosten määrä on pysynyt ennallaan, mutta moottoriajoneuvovarkaudet
ovat vähentyneet selvästi alkuvuonna 2010. Vuoden 2009 kansallisessa uhritutkimuksessa
useampi kuin joka kymmenes kertoi itseensä tai kotitalouteensa kohdistuneesta
varkaudesta. Vajaa puolet näistä ilmoitettiin poliisille. Varkauksista kolmannes
oli polkupyörävarkauksia.

Poliisin tietoon tuli vuonna 2009 noin 3 200 kavallusrikosta. Kavallusrikokset vähenivät
7 % edellisestä vuodesta. Alkuvuotta koskevien ennakkotietojen valossa rikosten
määrä on pysynyt suunnilleen samana kuin edellisvuonna. Petosrikoksia tuli
ilmi noin 17 400, mikä on 8 % enemmän kuin edellisvuonna. Ennakkotietojen perusteella
petokset ovat vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla vähentyneet 10 %
edellisen vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Tilastoitujen petosrikosten määrät
ovat vaihdelleet vuodesta toiseen suurestikin, mikä johtuu paikallisista ja satunnaisista
petossarjoista. Maksuvälinepetoksia kirjattiin noin 4 900 vuonna 2009 ja ne
lisääntyivät 28 % edellisvuodesta. Ennakkotietojen mukaan maksuvälinepetokset
ovat vähentyneet 15 % kuluvana vuonna tammi-kesäkuussa.
Vahingontekorikoksia tilastoitiin vuonna 2009 noin 50 700, mikä on 10 % vähemmän
kuin edellisenä vuonna. Ennakkotietojen mukaan vahingonteot ovat vähentyneet
vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla 6 % edellisen vuoden vastaavaan
ajankohtaan verrattuna.

Tilastoidut talousrikokset ovat kokonaisuutena vähentyneet 1990-luvun puoliväliin
verrattuna. Vuonna 2009 vero-, kirjanpito-, virka-, arvopaperimarkkina- ja velallisen
rikoksia kirjattiin noin 2 350, mikä on 5 % enemmän kuin edellisenä vuonna.
Suurimman osan talousrikoksista arvellaan jäävän piiloon ja viranomaisarvioiden
mukaan rikosvahingoilla mitaten alle 5 % talousrikollisuuden kokonaismäärästä
tulee poliisin tietoon.

Vuonna 2009 poliisin tietoon tuli vajaat 3 000 ympäristörikosta ja -rikkomusta,
mikä on 3 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Suurimman yksittäisen ympäristörikosten
ryhmän muodostivat vaarallisten aineiden kuljetusrikkomukset (27 %).

Muita yleisiä rikostyyppejä olivat metsästykseen ja kalastukseen liittyvät rikokset,
ympäristön turmelemisrikokset ja jäterikkomukset.
Tilastoituja rattijuopumuksia tuli poliisin tietoon noin 23 200 tapausta vuonna
2009, mikä on 10 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2009 alkupuoliskolla
rattijuopumukset ovat vähentyneet 12 % edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan
verrattuna. Muut liikennerikokset (noin 819 000) lisääntyivät edelliseen
vuoteen verrattuna 11 % vuonna 2009. Liikennerikosten ja rattijuopumuksen vuosittaisiin
määriin vaikuttavat merkittävästi poliisin liikennevalvonnan laajuus ja erilaiset
tehostetut liikennevalvontakampanjat sekä ylinopeuksien kameravalvonnan
lisääntyminen. Todellisen rikollisuuden määrää mittaavat ratsiatutkimukset kertovat
rattijuopumukseen syyllistyneiden lukumäärän pysytelleen samalla tasolla viimeisen
10 vuoden aikana. Liikennekuolemien määrä (279 kuollutta) oli alhaisin vuosikymmeniin
vuonna 2009.

Huumausainerikokset ovat 1990-luvun alusta lisääntyneet eri rikostyypeistä voimakkaimmin,
mutta tälle vuosituhannelle tultaessa kasvu on taittunut. Poliisin tietoon
tulleet huumausainerikokset (noin 17 500) lisääntyivät kuitenkin edellisestä vuodesta
13 % vuonna 2009. Törkeitä huumausainerikoksia poliisi kirjasi 782 tapausta, mikä
on suunnilleen yhtä paljon kuin edellisenä vuonna. Suurin osa huumausainerikoksista
on huumausaineen käyttörikoksia (noin 11 100 vuonna 2009). Kuluvan vuoden ensimmäisellä
puoliskolla huumausainerikoksia tuli poliisin tietoon 10 % enemmän
kuin vuotta aiemmin vastaavana ajankohtana.

Vuonna 2009 rikoslakirikoksiin syylliseksi epäillyistä 9 % oli alle 18-vuotiaita.
Kokonaisuutena tarkastellen nykynuoret ovat lainkuuliaisempia kuin samanikäiset
15 vuotta sitten. Nuorten tekemien rikosten määrän kehitys vaihtelee rikoslajeittain
ja ikäryhmittäin. Viimeisen kymmenen vuoden selvimpiä muutoksia on 15–17-
vuotiaiden tekemien varkauksien väheneminen. Tilastoitu vakava väkivalta on
yleistynyt 18–20-vuotiaiden ryhmässä. Uusi teknologia on tuonut uusia muotoja
sekä rikosten tekemiseen että uhriksi joutumiseen. Nuoret joutuvat aikuisia useammin
väkivallan uhriksi.

Rikoksiin epäillyistä joka viides oli nainen vuonna 2009. Naisten osuus epäillyistä
on hieman kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana. Kaikkiaan naiset joutuvat yhtä
usein kuin miehet väkivallan uhriksi, mutta kuolemaan ja vakavaan vammaan johtanut
väkivalta on yleisempää miehillä kuin naisilla.
Ulkomaan kansalaisten osuus poliisin tietoon tulleista rikoksista oli 6 % vuonna
2009. Ulkomaalaiset ovat väestöosuuteensa nähden useammin rikoksesta epäiltynä
kuin suomalaiset. Eroa selittävät todennäköisesti ikä- ja sukupuolirakenteeseen sekä
asuinpaikkaan liittyvät tekijät. Kaikista ulkomaalaisepäillyistä lähes puolet oli kansallisuudeltaan venäläisiä, virolaisia tai ruotsalaisia. Romanian kansalaisiin kohdistuneet
varkausepäilyt ovat olleet selvässä kasvussa. Eri rikostyypeistä ulkomaalaiset ovat
suhteellisesti yleisimmin epäiltynä raiskauksesta ja ryöstöstä. Vankilaan tuomituista
ulkomaalaisista noin puolet kärsii rangaistustaan huumausainerikoksesta. Neljännes
ulkomaalaisista vangeista on virolaisia ja vajaa viidennes venäläisiä. Maahanmuuttajat
joutuvat väkivaltarikosten uhriksi suhteellisesti useammin kuin suomalaiset. Rasistisen
väkivallan kohteeksi ovat vuosittain joutuneet eniten etniseltä taustaltaan
poikkeavat kuten somalialaiset ja turkkilaiset.

Seuraamusjärjestelmä

Syyttämättä jättäminen. Seuraamusluontoisen syyttämättä jättämisen käyttö on
jonkin verran lisääntynyt vuoden 2005 jälkeen, mutta on edelleen selvästi harvinaisempaa
kuin 1990-luvun lopulla. Yleisimmät syyttämättä jättämisen perusteet olivat
teon vähäisyys- (35 %) ja kohtuuperuste (40 %) vuonna 2009.
Rikosasioissa annetut ratkaisut. Vuonna 2008 yleisissä alioikeuksissa syytettiin
rikoksesta yhteensä noin 70 750 henkilöä. Heistä todettiin syylliseksi 94 % ja tuomittiin
rangaistukseen 93 %. Syytteistä 5 % hylättiin. Rikesakkoja ja rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkoja oli noin 457 000, mikä kattaa 87 % seuraamuksista.

Julkaisu sisältää myös yksityiskohtaisempia tietoja rangaistuskäytännöstä
eräissä yleisimmissä rikoslajeissa, nuorille määrätyistä seuraamuksista ja seuraamuskäytännöstä huumausainerikoksissa.

Eri rangaistuslajien käyttö. Vuonna 2008 yleisissä alioikeuksissa tuomittiin rangaistukseen
noin 65 500 henkilöä. Rangaistuksista valtaosa (57 %) oli sakkorangaistuksia.
Ehdottoman vankeusrangaistuksen sai 11 % ja ehdollisen vankeusrangaistuksen
24 % tuomituista. Yhdyskuntapalveluun määrättiin 5 %. Rangaistukseen
tuomitsematta jäi 0,8 %.

Ehdoton vankeusrangaistus. Ehdottomien vankeusrangaistusten (vankilarangaistusten)
keskipituus oli 10,1 kuukautta ja ehdollisten 3,3 kuukautta vuonna 2008.
Ehdottomien vankeusrangaistusten keskipituus ja tuomioiden lukumäärät ovat kasvaneet
niin, että vuonna 2008 tuomittiin 20 % enemmän vankilavuosia kuin vuonna
2000. Vuonna 2000 vankilarangaistusten keskipituus oli 7,4 kk ja rangaistuksia
määrättiin 6 798 kpl. Vuonna 2008 rangaistusten keskipituus oli 10,1 kk ja rangaistuksia
määrättiin 6 872 kpl.

Ehdollinen vankeusrangaistus. 61 % vankeusrangaistuksesta määrätään ehdollisena.
Useampaan kuin joka toiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen liitetään tehosteeksi
oheissakko. Mahdollisuutta liittää yhden vuoden ylittävän ehdollisen
vankeusrangaistuksen tehosteeksi yhdyskuntapalvelu käytettiin kaikkiaan 190 kertaa,
eli noin viidenneksessä tapauksista, joissa tuomittiin yli vuosi ehdollista vankeutta.
Yhdyskuntapalvelu. Vuonna 2008 tuomioistuimissa langetettiin 3 231 yhdyskuntapalvelurangaistusta, mikä oli 39 % muuntokelpoisista vankeusrangaistuksista.
Vuonna 1998 tuomittuja rangaistuksia oli 3 957, mikä vastasi 43 % muuntokelpoisista
vankeusrangaistuksista. Yhdyskuntapalvelun käyttöaste on jyrkän laskun jälkeen
pysynyt 2000-luvulla melko tasaisena. Rangaistuksen käyttöaste on suurin
rattijuopumusrikoksissa ja yli puolet (61 %) yhdyskuntapalvelutuomioista määrätään
rattijuopumuksesta.

Päiväsakot. Varsinaisessa oikeudenkäynnissä tuomittujen päiväsakkojen lukumäärän
keskiarvo oli 38 päiväsakkoa vuonna 2008. Sakon kokonaisrahamäärän keskiarvo
oli 268 euroa liikennerikoksissa ja 177 euroa muissa rikoksissa. Minimipäiväsakkoja
oli vuoden 2008 oikeudenkäyntisakoista 59 % ja rangaistusmääräyssakoista
45 %.

Tuomitsematta jättäminen. Seuraamusluonteisia tuomitsematta jättämisiä oli
vuonna 2008 yhteensä 554. Tuomitsematta jättäminen väheni 1990-luvulla lähes
kolmannekseen aiemmasta, mutta pysyi sen jälkeen suunnilleen samalla tasolla.
Syyntakeettomuus ja mielentila. Oikeusturvakeskuksen lausunnoissa vuonna
2009 tutkituista 27 % arvioitiin syyntakeettomaksi, 12 % alentuneesti syyntakeisiksi
ja loput (61 %) olivat arvion mukaan toimineet täydessä ymmärryksessä. 1990-
luvun jälkipuoliskolla mielentilatutkimusten lukumäärä on laskenut aiemmasta
250–300:sta alle 200:n. Vuonna 2009 mielentilatutkimusten määrät (120) oli kaikkein
alhaisimmat vuodesta 1980 lähtien. Tämä saattaa johtua oikeudenkäymiskaareen
tehdystä muutoksesta, jonka mukaan mielentilatutkimus voidaan tehdä vain,
jos se tuomioistuimen mukaan on perusteltua. Samalla syyntakeisuusarvioinnit
ovat kiristyneet. Erityisesti alentuneesti syyntakeisten kategoria on supistunut.
Vuonna 1980 alentuneesti syyntakeisia oli kaksi kolmannesta tutkituista, vuonna
1990 puolet ja vuonna 2000 runsas viidennes. Vuonna 2009 alentuneesti syyntakeisia
tutkituista oli enää 12 %.

Vankiluku. Vankilukumäärä kasvoi vuoden 1999 jälkeen yli tuhannella. Vuodesta
2005 vankiluku laski vähitellen ja oli 3 492 vuonna 2009. Elinkautisvankien määrä
on kasvanut kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaiseksi. Muutos on seurausta ennen
kaikkea syyntakeisuusarviointien kiristymisestä. Myös kaikkien vapautuneiden
vankien laitoksessa suorittama aika on pidentynyt. Yli vuoden pituisten laitosaikojen
osuus on lisääntynyt 10 vuodessa 17 prosentista 21–24 prosenttiin.

Rikollisuuskontrollin kustannukset. Rikoskontrollijärjestelmän nettokustannukset
valtiolle vuonna 2010 ovat noin 1,5 miljardia euroa. Kustannukset muodostavat
2,9 % kaikista valtion talousarvion mukaisista menoista ja vastaavat 0,9 % bruttokansantuotteesta. Esitutkinta- ja valvontaviranomaisten kulut ovat 73 % kaikista
kontrollijärjestelmän kuluista. Seuraaviksi kallein osa on rangaistusten täytäntöönpano.

Poliisin tietoon tulleen rikoksen esitutkinta maksaa keskimäärin 355 euroa, syyttäjän
toiminta 478 euroa ja käräjäoikeuden ratkaisu 750 euroa. Ylempien oikeusasteiden
ratkaisut maksavat keskimäärin noin 2 700–3 500 euroa. Yksi vankilavuosi
maksaa 62 000 euroa, yhdyskuntapalvelu 26 euroa tunnilta ja ehdonalaisesti vapautetun
valvonta 9 euroa päivältä sekä ehdollisen vankeuden valvonta 6 euroa päivältä.
Kontrollijärjestelmän ylläpidosta ja rikosten torjunnasta aiheutuvat sekä rikollisuuden
seurausten yhteiskunnalliset kokonaiskustannukset arvioidaan vähintään 11 miljardin
euron suuruisiksi (6,3 % BKT:stä).

Kaikkiaan 12 kirjoittajaa on osallistunut Rikollisuustilanne 2009 -katsauksen tekemiseen.

Tiedustelut:
erikoissuunnittelija Hannu Niemi (puh. 010 36 65373)
tutkimusjohtaja Janne Kivivuori (puh. 010 36 65370)

Linkki julkaisuun

Painetun julkaisun voi tilata Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta puh. 010 36 65355.