| Kriminologinen tutkimusyksikkö | Tekstiversio |
Rikollisuustilanteen perusseurantaa varten laitos ylläpitää ja kehittää valtakunnallisina seurantajärjestelminä kansallista uhritutkimusta (vuodesta 1980), nuorisorikollisuuskyselyjä (vuodesta 1995) sekä henkirikollisuuden seurantajärjestelmää (vuodesta 2000). Näitä järjestelmiä ollaan täydentämässä erillisellä yritysten rikosuhrikokemuksia sekä uusintarikollisuutta kartoittavilla järjestelmillä. Rikollisuusmuutosten ohella seurantajärjestelmät kertovat rikospelkojen ja turvallisuuden tunteen muutoksista. Kokonaisrikollisuuden seurantaan yhdistyy myös rikollisuuden pitkän linjan muutosten ja niissä vaikuttavien taustatekijöiden (ml. alkoholikulutus, talous-, sosiaali- ja tilannerakenteet) kartoitus, samoin kuin yksittäisten rikoslajien ja rikoksentekijäryhmien tarkempi seuranta. Tässä painopistealueina ovat olleet väkivaltarikollisuus, nuorisorikollisuus, sekä naiset ja maahanmuuttajat rikoksentekijöinä ja uhreina.
Uhrikokemusten mittaaminen ovat osa kokonaisrikollisuuden kartoitusta. Rikosuhrin asema on samalla itsenäinen tutkimuskohde, jossa paino on järjestelmän kehittämiseen tähtäävän soveltavan tiedon hankkimisessa. Tässä tarkasteltavia teemoja ovat uhrin asema rikosprosessin eri vaiheissa, korvauskäytännöt sekä uhreille suunnatut tukipalvelut ja niiden kohdentuminen.
Seuraamusjärjestelmän perusseurannat kattavat ennen kaikkea rangaistus- ja syyttämiskäytäntöjen seurannan sekä eri rikoslajeja ja rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä koskevat tarkemmat analyysit. Kriminaalipoliittisen järjestelmän toiminnan tutkimus kattaa mm. viranomaistoimintojen kartoituksia, sekä seuraamusten ja kriminaalipolitiikan eri keinojen vaikuttavuutta ja kustannusvastaavuutta koskevat analyysit. Tähän tutkimukseen liittyy myös kriminaalipoliittisten käytäntöjen kansainvälinen ja vertaileva arviointi.
Laitoksen tehtäviin kuuluu myös lainvalmistelua palveleva tutkimus. Suuri osa laitoksella harrastettavasta perustutkimuksen luonteisesta tutkimuksesta tuottaa lainvalmistelun eri vaiheissa tarpeellista perustietoa rikollisuudesta ja kriminaalipoliittisen järjestelmän toiminnasta. Konkreettisemmin yksittäisiin lainvalmisteluhankkeisiin kytkeytyvät erilaiset lainsäädännön seuranta ja arviointitutkimukset, joita tehdään niin kriminaalipolitiikan kuin muunkin oikeuspolitiikan alalta.