Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

Rikollisuustilanne 1995-1996

Julkisuuteen 2.7.1997

Vuosina 1995 - 1996 maamme tilastoitu rikollisuus kääntyi eräiltä osin nousuun vähennyttyään koko 1990-luvun alkupuoliskon. Maan taloudellinen tilanne on yhteydessä tähän kehitykseen ainakin siten, että vielä vuosikymmenen alkupuolella alkoholin kulutus laski, ja tähän liittyvästi väestön osallistuminen moniin kohonneita rikosriskejä sisältäviin toimintoihin vähentyi. Edelleen olivat taloudellisen toiminnan vilkkauteen liittyvät rikoksentekotilaisuudet vähentyneet. Samalla maan väestön keski-ikä on edelleen noussut, millä on monien rikoslajien kohdalla itsenäinen rikoslukuja alentava merkityksensä. Vuodesta 1994 lähtien taloudellinen tilanne on kohentunut, minkä heijastumana usean rikoslajin tilastoidut määrät ovat alkaneet nousta.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuosikatsauksessa "Rikollisuustilanne 1995 - 1996" (OPTL:n julkaisuja 143) todetaan mm. että henkirikoksia tapahtui hieman edellisiä vuosia enemmän. Murhien ja tappojen kokonaismäärä oli 160 vuonna 1996, aiempien vuosien luvut ovat vaihdelleet 150:n molemmin puolin. Tuoreinta lukua vastaava henkirikostaso on vähän yli kolme murhaa ja tappoa väestön 100 000 henkeä kohti. Luku on edelleen Pohjoismaiden ja läntisen Euroopan korkein, ja koko Euroopankin käsittävässä vertailussa se on korkeimpien joukossa.
Venäjällä ja Baltiassa henkirikosten määrä on kuitenkin viime vuosina ollut Suomen tasoon nähden moninkertainen..

tilastoidun pahoinpitelyrikollisuuden kokonaismäärä on 1990-luvun alkupuolen alenevan suuntauksen jälkeen uudelleen kohonnut vuodesta 1994 alkaen. Kyse on ollut pääasiassa lievien pahoinpitelyjen kasvusta. Ainakin osa tilastoitujen rikosten noususta selittyykin kansalaisten jatkuvasti lisääntyvällä taipumuksella ilmoittaa niitä poliisille, seikka joka selvästi käy ilmi rikosten uhriksi joutumisen yleisyyttä koskevista haastattelututkimuksista. Tällaisiin haastattelututkimuksiin perustuvissa kansainvälisissä vertailuissa pahoinpitelyjen määrä Suomessa ylittää hieman
läntisen Euroopan keskitason.

ryöstörikollisuuden määrä on 1990-luvun alussa vähennyttyään pysynyt viime vuodet melko vakaana. Vuoden 1996 luku oli viisi prosenttia edellisvuotista alempi. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on ryöstörikosten osalta läntisen Euroopan keskiarvon tasolla. Rahalaitosryöstöjen määrä laski hieman jo vuonna 1993, ja tuntuvasti vuonna 1994, minkä jälkeen luvut ovat jääneet uudelle alentuneelle tasolle.

tilastoidun varkausrikosten määrä kääntyi vuonna 1994 laskuun. Lasku on jatkunut vuosina 1995 ja 1996. Myös moottoriajoneuvon luvaton käyttö ja varkaus, jotka ovat useita vuosia lisääntyneet, vähenivät vuonna 1993. Laskeva suunta jatkui vuosina 1994 ja 1995. Vuonna 1996 luvut kasvoivat taas hieman. Varkausrikosten taso on haastattelutietojen nojalla Suomessa selvästi läntisen Euroopan keskiarvon alapuolella.

kavallusrikosten määrä on vuodesta 1992 lähtien laskenut. Petosrikostenkin määrä on 1990-luvulla vähentynyt; kuitenkin vuosi 1996 osoitti selvähköä nousua. Maksuvälinepetokset ovat samalla merkittävästi vähentyneet. Pankki- ja luottokorttien väärinkäyttöä on ilmeisesti kyetty entistä paremmin ehkäisemään.

vahingontekorikosten tilastoitu määrä on 1990-luvun mittaan hieman alentunut. Haastattelututkimukset osoittavat samaa suuntausta. Suomen luvut näissä tutkimuksissa jäävät alle läntisen Euroopan keskitason.

tilastoitu rattijuopumusrikollisuus on viime vuodet pysynyt jokseenkin ennallaan vähennyttyään 1990-luvun alkupuolella selvästi. Vuodesta 1979 saakka tienvarsitutkimuksin mitattu päihtyneiden kuljettajien tiheys on viime vuosina ollut melko vakaa.

huumausainerikosten määrä on 1990-luvun edetessä kasvanut. Nousun on arvioitu perustuvan osaksi markkinoiden vahvistumiseen, osaksi valvonnan tehostamiseen. Epäillyistä oli ulkomaalaisia neljä prosenttia vuonna 1996. Tyypillisin huumausainerikos Suomessa on edelleen kannabiksen tai amfetamiinin hallussapito tai käyttö.

Rikollisuuden yleiskuva on pysynyt suunnilleen ennallaan. Liikennerikokset muodostivat vuonna 1996 lähes puolet kaikista ilmi tulleista rikoksista. Rikoslakirikosten selvästi suurimpana ryhmänä puolestaan olivat omaisuusrikokset, joiden osuus oli yli neljä viidesosaa.

Rangaistuskäytännössä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Yhdyskuntapalvelun käyttöönoton myötä ehdottomien vankeusrangaistusten osuus on alentunut. Vuonna 1995 yhdyskuntapalvelua on käytetty kolmasosassa tapauksista, joissa tuo seuraamus olisi tuomion pituuden mukaan ollut mahdollinen (ja joissa tekijä siis on tuomittu korkeintaan 8 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen). Suurin osa tuomioista koski rattijuopumusrikoksia. Yhdyskuntapalvelun käyttöaste vaihtelee maan eri tuomioistuimissa. Pienimmillään sitä käytetään alle 10 %:ssa tapauksia ja suurimmillaan yli 60 %.ssa tapauksia.

Myös syyntakeisuusarvioinneissa on tapahtunut muutoksia. Alentuneesti syyntakeisten osuus on 1990-luvulla pudonnut murto-osaan aikaisemmasta. Muutos näkyy mm. elinkautisvankien lisääntymisenä. Syyntakeettomuuden vuoksi rangaistukseen tuomitsematta jätettyjen mielisairaanhoito on varsin pitkäaikaista. Vuonna 1995 päättyneistä hoitojaksoista viidennes oli kestänyt yli 9 vuotta ja lähes puolet vähintään viisi vuotta. Hoidon keston keskiarvo oli 5,3 vuotta ja mediaani 3 vuotta.

Vankiluvun pitkään jatkunut aleneva kehitys pysähtyi vuonna 1990. Päivittäi-nen vankiluku vuonna 1989 oli keskimäärin 3 389, kun se vielä kymmenen vuotta aikaisemmin oli 5 216. Vuosina 1990 1993 luku pysytteli 3 400 3 500 vangin tasolla, vuonna 1994 se laski alle 3 300:n, vuonna 1996 alle 3 200:n. Muutoksen seurauksena vankilukumme on nykyisin pohjoismaista keskitasoa.

Rikosten sovittelu oli vuonna 1995 laajentunut jo 170 kuntaan. Sovittelun piirissä ovat kaikki suurimmat kunnat ja noin 75 % maan väestöstä. Vuonna 1995 soviteltiin yli 3 000 rikosjuttua. Näissä mukana oli 4 600 rikoksentekijää.