Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

Kansalaisarvioita oikeusongelmista ja oikeudellisista oloista

Julkisuuteen 28.8.2000

Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa oikeusongelmien esiintymistä on selvitetty muun muassa kansalaisille suunnatuilla haastattelututkimuksilla. Ensimmäinen kansalaisten oikeusongelmia kartoittanut kyselytutkimus toteutettiin vuonna 1991 ja toinen vuonna 1994. Tuorein kysely toteutettiin keväällä 1999. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 1 976 Suomessa asuvaa 15-74 -vuotiasta henkilöä. Tulokset on raportoitu nyt julkaistavana erillisenä tutkimustiedonantona (Marjukka Litmala. Kansalaisarvioita oikeusongelmista ja oikeudellisista oloista. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 48.) sekä tiivistetysti nyt julkaistavassa Oikeusolot-katsauksessa (Marjukka Litmala. Oikeusolot 2000. Katsaus oikeudellisten instituutioiden toimintaan ja oikeusongelmiin. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 173.)

Kansalaisten oikeusongelmat ja lakimieskokemukset
Tutkimuksessa kansalaisten kokemien oikeusongelmien määrää, laatua ja ratkaisutapoja pyrittiin selvittämään kolmella eri tavalla. Ensinnäkin kysymällä yleisesti, onko haastateltu viimeisten kahden vuoden aikana kokenut oikeusongelman, jonka hoitamiseksi hän on kääntynyt lakimiehen puoleen tai vakavasti harkinnut sitä, toiseksi kysymällä vastaajilta tarkemmin onko heillä ollut oikeusongelmia tiettyihin eri aihealueisiin liittyen ja kolmanneksi onko vastaajalla ollut oikeudellisen tiedon tarvetta tiettyihin erikseen lueteltuihin aihealueisiin liittyen. Nämä kolme erilaista kartoitustapaa antoivat kukin erilaisen kuvan oikeusongelmien määrästä ja yleisyydestä.

Kun haastateltavilta kysyttiin yleisesti onko heillä viimeisten kahden vuoden aikana ollut sellainen oikeusongelma, jonka vuoksi he olivat kääntyneet lakimiehen puoleen tai vakavasti harkinneet sitä, 12 prosenttia vastaajista vastasi myönteisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosittain noin kuusi prosenttia kansalaisista kohtaa oikeudellisen ongelman. Kun oikeusongelmista kysyttiin tarkemmin eri aihealueisiin liittyen, ongelmia kokeneiden määrä kaksinkertaistui. Oikeudellisen tiedon tarvetta oli viimeisen vuoden aikana ollut vajaalla neljänneksellä kaikista haastatelluista.

Tuloksia tulkittaessa ja vertailtaessa on hyvä panna merkille, että oikeusongelmat eivät esiinny todellisuudessa ikään kuin valmiina mitattavissa olevina yksikköinä eikä kaikkia ongelmia mielletä juridisesti. Varsinkin vähäisemmät oikeusongelmat näyttävät unohtuvan ajan myötä ja ihmiset saattavat olla välinpitämättömiä tai jopa tietämättömiä kokemiensa ongelmien suhteen. Vaikka edellä mainittujen tulosten luoma kuva ongelmien määrästä ja yleisyydestä poikkeavatkin toisistaan, näyttäisi kuitenkin kaikkiaan siltä, ettei ongelmien määrässä ja esiintymistiheydessä ole tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana merkittäviä muutoksia.

Yksi kolmesta ongelman kohdanneesta oli antanut ongelmansa kokonaan lakimiehen hoidettavaksi. Kun otetaan huomioon myös ne, jotka kysyvät neuvoa lakimieheltä hoitaessaan ongelman muutoin itse, lakimiesapuun oli turvautunut noin puolet ongelman kokeneista. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että noin puolessa tapauksia oikeusongelmia hoidetaan ilman ulkopuolista oikeudellista apua. Tämä seikka korostaa vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien merkitystä. Toisaalta vain harva oli oman ilmoituksensa mukaan jättänyt oikeudellisen ongelmansa kokonaan hoitamatta. Ongelman hoitamatta jättämisen syistä voi todeta, että vaikka julkisuudessakin paljon esillä olleet lakimiesavun ja oikeudenkäyntien kustannuskysymykset vaikuttavatkin tutkimusten mukaan varsinaisen prosessikynnyksen ylittymiseen, ne eivät näyttäisi voimakkaasti vaikuttavan oikeusongelmien hoitamatta jättämiseen.

Lakimiesammattikunta sai haastatelluilta osakseen varsin hyvän laatuarvion. Peräti noin yhdeksän kymmenestä lakimiehen apuun turvautuneesta piti lakimiestä asiantuntevana, huolellisena ja asiakkaan käsitykset toiminnassaan huomioon ottavana. Noin neljä viidestä katsoi lakimiehen toiminnasta olleen vähintään jonkin verran hyötyä asian lopputuloksen kannalta ja voivansa suositella häntä myös tuttavilleen. Neljä viidestä piti myös maksamaansa lakimiespalkkiota kohtuullisena.

Enemmistö (vajaat 60 %) oikeusongelman kokeneista on yleisesti ottaen tyytyväinen oikeusongelmansa ratkaisuun. Tyytymättömyys puolestaan aiheutuu tavallisimmin "maksumieheksi" joutumisesta, jonkin korvauksen menettämisestä ja epäoikeudenmukaisuuden sekä vääryyden kokemuksista.

Kaikkiaan edellä mainitun voisi tiivistää toteamalla, että 1) oikeusongelmien omakohtainen kokeminen ei vuositasolla ole suhteellisesti kovin yleistä, 2) ihmiset eivät näytä olevan laajalti tyytymättömiä oikeusongelmien hoitomahdollisuuksiin eivätkä 3) oikeusongelmien lopputuloksiin.

Kansalaisarviot oikeusjärjestyksen laadusta ja toimivuudesta
Oikeusongelma-tutkimuksen yhteydessä kartoitettiin myös ihmisten käsityksiä oikeusjärjestyksen laadusta ja toimivuudesta. Haastatelluilta kysyttiin arvioita perusoikeuksien toteutumisesta, lainsäädännön antaman turvan riittävyydestä, lainsäädännön antamien etujen ja oikeuksien väärinkäytöstä, lakimiespalvelujen saatavuudesta ja oikeusturvasta Suomessa verrattuna joihinkin muihin maihin sekä kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen.

Sananvapauden toteutumiseen uskottiin yleisesti, vain joka kymmenes vastaaja suhtau-tui epäilevästi tämän perusoikeuden toteutumiseen. Kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuu nykyisin vähintään melko hyvin. Kaksi kolmesta ilmaisi käsityksenään, että oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon toteutuu vähintään melko hyvin. Samoin kaksi kolmesta vastaajasta katsoi perusoikeuksien yleensä toteutuvan Suomessa vähintään melko hyvin.

Sananvapautta lukuun ottamatta perusoikeuksien toteutumiseen suhtautui kriittisesti noin neljännes haastatelluista. Vanhemmissa ikäluokissa arviot olivat erityisen kriittisiä. Kriittisyyden taustatekijöihin ei tutkimuksen aineiston puitteissa ole kuitenkaan mahdollista saada valaistusta.

Noin kolmannes haastatelluista arvioi, että Suomessa ei ole sellaisia asioita, joissa lainsäädäntö ei antaisi kansalaisille riittävää turvaa. Noin 40 prosenttia vastaajista oli puolestaan sitä mieltä, että tällaisia asioita on. Neljännes haastatelluista ei osannut tai halunnut antaa arviotaan. Asiat, joissa vastaajat katsoivat lainsäädännön antaman turvan olevan riittämätöntä liittyivät turvattomuuden ja epäyhdenvertaisuuden teemoihin. Rikosten uhrien oikeudet ja puutteellinen suoja, omaisuuden suoja sekä poliisien valtuuksien vajavaisuus olivat vastaajien esille nostamia, turvattomuuden kokemiseen liittyviä osa-alueita. Lainsäädännön ei toisaalta katsottu antavan riittävää turvaa "tavallisille kansalaisille" "herroihin" verrattuna. Aiemmissa tutkimuksissakin esille noussut havainto kansalaisten epäilevästä suhtautumisesta yhdenvertaisuuden toteutumiseen lain edessä sai siis tukea tämänkin tutkimuksen tuloksista. Kaikkiaan se, että vain kolman-nes kansalaisista uskoo lainsäädännön antaman turvan riittävyyteen, on oikeusjärjestyksemme laadun ja toimivuuden kannalta huolestuttavaa.

Kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli sitä mieltä, että jotkut käyttävät väärin lainsää-dännön heille antamia etuja ja oikeuksia. Haastateltujen vastaukset väärinkäytön asiayhteyksistä voi tiivistää yhtäältä erään haastatellun lausumaan "korkeammalla tasolla tuntuu tapahtuvan" ja toisaalta epäilyihin sosiaaliturvan väärinkäytöstä. Kansa-laisten keskuudessa vallitseva epäily hyvin koulutettujen, korkeassa asemassa olevien, poliittista ja taloudellista valtaa käyttävien henkilöiden väärinkäytöksistä ilmentää osaltaan jo aiemmin esiin noussutta epäilyä yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Toisaalta esille tuotiin julkisuudessakin paljon käsitellyt teemat sosiaaliturvan väärinkäytöstä; esimerkiksi työskentely "pimeästi" ja samanaikainen työttömyyskorvausten nostaminen sekä tosiasiallisten perhe- ja asuinolosuhteiden salaaminen etuuksien saamiseksi.

Tutkimuksessa kartoitettiin myös kansalaisten käsityksiä lakimiesavun saatavuudesta. Runsas puolet vastaajista oli sitä mieltä, että kaikki tai suurin osa kansalaisista saa käytännössä tarvitsemaansa lakimiesapua. Kysyttäessä tarkemmin sitä, ketkä eivät saa tarvitsemaansa lakimiesapua, vastaukset olivat erityisesti julkisen oikeusapujärjestel-män voimassaolon näkökulmasta yllättäviä. Lakimiesavun saatavuutta epäilleet vastaajat ilmoittivat käsityksenään, että muun muassa pienituloiset, varattomat, huonompiosaiset ja syrjäytyneet ovat niitä, jotka eivät apua saa. Myös kansalaisten, jotka eivät osaa eivätkä tiedä mistä apua hakea, katsottiin jäävän vaille lakimiesapua. Varsin odotetusti myös keskituloisten ja "väliinputoajien" todettiin olevan tässä suhteessa huonommassa asemassa kuin muut.

Haastateltavilta kysyttiin myös heidän arvioitaan oikeusturvasta Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin, Keski-Euroopan maihin, Iso-Britanniaan, Yhdysvaltoihin, Baltian maihin ja Venäjään. Oikeusturvaa Suomessa pidettiin varsin odotetusti selkeästi parempana kuin Venäjällä ja Baltiassa. Selvä enemmistö oli myös sitä mieltä, että oikeusturva Suomessa on ainakin yhtä hyvä ellei parempi kuin Yhdysvalloissa., Keski-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa. Iso-Britanniankin osalta yli puolet haastatelluista oli tätä mieltä. Merkille pantavaa on se, että oikeusturvaa Suomessa huonompana kuin mainituissa maissa pitävien osuudet olivat vain 1-5 prosenttia kaikista haastatelluista.
Arviot oikeusturvan nykyisestä tasosta Suomessa verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen olivat nekin suhteellisen myönteisiä. Joka kolmas vastaaja katsoi, että oikeusturva Suomessa on nykyisin parempi kuin 1980-luvulla. Niin ikään joka kolmannen mielestä oikeusturvassa ei ole tapahtunut muutosta aiempaan verrattuna. Vain joka seitsemäs arvioi oikeusturvan kehittyneen huonompaan suuntaan.

Oikeusturvan tasoa koskevien vertailuarvioiden voisi kaikkiaan tulkita ilmentävän kansalaisten yleisluonteista myönteistä suhtautumista oikeusjärjestyksen laatuun ja toimivuuteen - yhdenvertaisuuden toteutumiseen ja lainsäädännön antaman turvan riittävyyteen kohdistuneista epäilyistä ja arvostelusta huolimatta.